FLINKBEIN HISTORIAA

lagotto romagnolo


TÄSTÄ SE ALKOI...

Itse asiassa ensimmäisen koirani sain jo 4 vuotiaana, mutta varsinainen harrastustoimintani alkoi 14 vuotiaana ensimmäisen saksanpaimenkoirani myötä. Koulutin itse koirani, ja jäljillä kilpailimme voittajaluokkaan. Kaksivuotiaana koirastani tuli Voittajanäyttelyssä VSP

Kennelnimen sain muutamaa vuotta myöhemmin, ja saksanpaimenkoirien ansiokkaasta kasvatustoiminnasta sain Vuolasvirta -palkinnon vuonna 1985

...TÄHÄN SE JOHTI......

Ensimmäinen polski owczarek nizinny tuli taloomme kesällä 1989. Se saapui Tsekkoslovakiasta, Eestin kautta, vaihdossa collien pentuun. .
- - - Eikä sen jälkeen mikään enää ollut ennallaan.- - -

Kun Anuska oli vuoden ikäinen innostuin lähtemään Tzekkoslovakiaan maailmannäyttelyyn.
Koska kuitenkin ajaisimme Puolan kautta, voisimme samalla tuoda puolasta toisen PON pennun.

Niinpä kirjoitinkin Puolan Kennelliittoon ja kyselin PON kasvattajia ja mahdollisia pentueita.

Tältä matkalta mukaamme tuli Rola. Samalla tutustuin tulevien koirieni kasvattajaan, Janusz Zerebeccyyn. Tästä alkoi pitkäaikainen ystävyys Wielgowa-kennelin kanssa.

...NÄIN SE ON JATKUNUT.

Myöhemmin minulle on tullut Puolasta, juuri Wielgowa-kennelistä, useita polski owczarek nizinnyjä.
Myös yksi vienti on minulta ollut Puolaan, sillä kasvattamani Flinkbein Ekspanat on mennyt juuri Wielgowa-kenneliin

Olen käyttänyt polski owczarek nizinny -nartuilleni jalostukseen useita ulkolaisia uroksia. Kennelilläni on ollut myös vientejä ulkomaille.
Kesäisin olen kierrellyt Eurooppaa koirieni kansa eri näyttelyissä käyden. Varsinkin Puolassa olen ollut lukuisia kertoja näyttelyissä ja Puolasta onkin jo ehtinyt tulla melkein toinen kotimaani, niin usein olen siellä vieraillut Parhaat hetkeni olen kuitenkin viettänyt juuri Puolassa keskustellen koirista ja kuunnellen Puolalaisia kasvattajia, näiden kertoillessa rodusta.
Suurimpiin tähtihetkiini kuuluukin rodun kotimaan, Puolan, Voittajanäyttelyssä, saavutettu
BEST IN SHOW-voitto, omalla kasvatilla.

...JA TÄSSÄ SITÄ SITTEN OLLAAN.

Ensimmäinen lagotto romagnolo, Peterpan, tuli minulle Italiasta Ruotsin kautta. Pansikin saapui taloomme tavallaan "vaihdossa".

Ruotsalainen ystäväni halusi minulta PON-pentua ja minä puolestaan olin ihastunut hänen toiseen rotuunsa, lagotto romagnoloon. Elisabeth oli jo kasvattanut lagotto romagnoloa, käynyt näyttelyissa Italiassa ja hänellä oli tuttavia rodun kotimaassa, joten oli luonnollista etsiä lagottoa hänen kauttaan.
Näin puolestaan saapui "satuprissi" Peterpan taloomme !!!

--- Eikä Pansin tulo elämäämme enää miksikään muuttanut ---

Se koirainnostus, joka minuun oli iskenyt jo hyvin varhaisina elinvuosinani, jatkoi kasvamistaan, enkä aikonutkaan siitä enää eroon päästä.

Pansin kanssa kävimme näyttelyissa harvakseltaan, sillä polskit kuitenkin veivät suurimman osan aikaani.
Pansin ollessa noin kolmevuotias, sitä kysyttiin ensimmäisen kerran jalostukseen.
Näin tavallaan jouduin pakostakin vedetyksi mukaan lagottojen maailmaan, rotuyhdistykseen ja sen toimintaan sekä tutustumaan paremmin tähän iloiseen, ystävälliseen rotuun.
Muutaman vuoden rotua "opeteltuani" ja siihen tutustuttuani, tunsin olevani valmis ottamaan nartun ja mahdollisesti aloittelemaan kasvatustyötäni lagotto romagnolo- rodun parissa. Ja Pansin tytär, Budoar Vincita, muutti luoksemme.

.........ja tässä sitä sitten ollaan.............