Ensimmäinen lagotto romagnolo, Peterpan, tuli minulle Italiasta Ruotsin kautta. Pansikin saapui taloomme tavallaan "vaihdossa".
Ruotsalainen ystäväni halusi minulta PON-pentua ja minä puolestaan olin ihastunut hänen toiseen rotuunsa, lagotto romagnoloon. Elisabeth oli jo kasvattanut lagotto romagnoloa,
käynyt näyttelyissa Italiassa ja hänellä oli tuttavia rodun kotimaassa, joten oli luonnollista etsiä lagottoa hänen kauttaan.
Näin puolestaan saapui "satuprissi" Peterpan taloomme !!!
--- Eikä Pansin tulo elämäämme enää miksikään muuttanut ---
Se koirainnostus, joka minuun oli iskenyt jo hyvin varhaisina elinvuosinani, jatkoi kasvamistaan, enkä aikonutkaan siitä enää eroon päästä.
Pansin kanssa kävimme näyttelyissa harvakseltaan, sillä polskit kuitenkin veivät suurimman osan aikaani.
Pansin ollessa noin kolmevuotias, sitä kysyttiin ensimmäisen kerran jalostukseen.
Näin tavallaan jouduin pakostakin vedetyksi mukaan lagottojen maailmaan, rotuyhdistykseen ja sen toimintaan sekä tutustumaan paremmin tähän iloiseen, ystävälliseen rotuun.
Muutaman vuoden rotua "opeteltuani" ja siihen tutustuttuani, tunsin olevani valmis ottamaan nartun ja mahdollisesti aloittelemaan kasvatustyötäni lagotto romagnolo- rodun parissa.
Ja Pansin tytär, Budoar Vincita, muutti luoksemme.
.........ja tässä sitä sitten ollaan.............